HPS:n historiaa
Haminan Pursiseuran perustamispäivämääräksi ovat jälkipolvet ottaneet 13.8.1882.
Päivämäärä johdetaan Haminan lahdelle järjestetystä purjehduskilpailusta, johon osallistui 32 venettä. Näistä kuusi oli ns. herrasmiesveneitä ja tähän luokkaan olivat kaupungin naiset koruommelleet kunniaviirin, johon on kirjailtu päivämäärä 13.8.1882. Hovineuvos Bruun voitti luokan ja voitti myös viirin omakseen. Hovineuvos lahjoitti sen takaisin seuralle 1908 ja seura puolestaan lahjoitti sen Haminan kaupungin museolle 1972. Viiriin kirjaillulla päivämäärällä HPS on kymenlaakson vanhin urheiluseura ja suomen pursiseuroista kahdeksanneksi vanhin.
Kilpailutoiminta jatkui säännöllisenä, mutta epävirallisena yhteistoimintana kotkalaispurjehtijoiden kanssa. Tämä yhteistoiminta sai virallisen vahvistuksen 15.3.1889, kun Viipurin kuvernööri hyväksyi Fredrikshamn – Kotka Segelföreningin säännöt.
Yhteistoimintaa jatkui aina 1900-luvun vaihteeseen saakka jolloin molempiin kaupunkeihin perustettiin (1901) omat purjehdusyhdistykset. Muutaman pienen nimimuutoksen jälkeen silloinen Fredrikshamn Segelförening sai nykymuotoisen nimensä 1927.
Haminalaiset purjehtijat tekevät 1894 kaupungille esityksen Pikku Vuohisaaren vuokraamiseksi ja pursipaviljongin rakentamiseksi purjehtijoiden tukikohdaksi. Kaupunki hyväksyi esityksen ja luovutti saaren yhdistyksen käyttöön viideksitoista vuodeksi ilman korvausta.
Pikku Vuohisaari oli tuolloin pieni puuton kalliosaari, jolle purjelaivat tyhjensivät painolastinsa (kiviä/hiekkaa) ja näitä, osin eksoottisiakin maa-aineita on kohtuullisen helposti löydettävissä tänäkin päivänä saaren maaperästä.
Seuralaiset eivät hankkeessaan aikailleet ja pursipaviljonki valmistui jo samana vuonna.
Kovin pitkäaikaista iloa ei tästä rakennuksesta kuitenkaan ollut, sillä tuhopolton seurauksena paviljonki paloi joulukuussa 1908. Tälläkään kertaa asiassa ei vitkasteltu ja uuden paviljongin vihkiäisiä vietettiin jo 4.7.1909. Paviljonki on kokenut sisäosiltaan muutoksia, mutta ulkoasu on säilynyt lähes muuttumattomana reilun vuosisadan. Ulkoisen asun suurin muutos tapahtui 2009, kun paviljongin eteläpuolelle rakennettiin terassi.
Saaressa sijaitseva, tuulen ja auringon armoilla oleva puinen rakennus vaatii lähes jatkuvaa huolenpitoa. Viimeisin ja ehkä kaikkien aikojen suurin kunnostus ja rakennusprojekti vietiin läpi vuosina 2003 – 2007. Paviljonki maalattiin sisältä ja ulkoa, uusi varastorakennus pystytettiin 1992 rakennetun huoltorakennuksen yhteyteen, myös saunaa ja ulkoaluetta kunnostettiin. Pääosin tämä kaikki toteutettiin seuralaisten talkootyönä.
Ravintolatoiminta on ollut aina olennainen osa pursipaviljongin toimintaa, mutta aina vuoteen 1963 saakka se oli suljettu klubi/kerhoravintola, jonne seuran ulkopuoliset pääsivät vain kutsuttuina. Vaikka ravintola oli yleisöltä suljettu kerhoravintola, niin sitä koskivat samat lait ja säädökset, kun muitakin. Ensimmäisinä vuosina jopa tiukempina, sillä valituksista johtuen anniskelulupa heltisi vasta 1910-luvun puolessavälissä. Luvasta ei ollut pitkäaikaista iloa sillä 1919 voimaanastunut kieltolaki lopetti anniskelu pursipaviljongilla lähes alkuunsa. Muutamista pöytäkirjamerkinnöistä voidaan tehdä johtopäätös, että täysin ”kuiva” pursipaviljonki ei suinkaan ollut. Kieltolain päättymisestä (–32) huolimatta anniskelulupaa ei saarelle saatu ja se johti erikoiseen käytäntöön. Vuosina 1932 – 35 jokaisella seuran miespuolisella jäsenellä oli oma kaappi jossa alkoholijuomat säilytettiin, tämän ”kaapiston” paikka on löydettävissä ravintolasali länsiseinästä.
Kuten todettua kerhoravintola avasi ovensa yleisölle 1963, mutta muuten toimintaperiaatteet säilyivät. Käytännön toimintaa pyöritti ravintolanhoitaja joko kuukausi, tai kausipalkkaa vastaan. Toiminta ei ollut läheskään aina kannattavaa ja erityisesti 70 – 80luvuilla seuralaisten, lähinnä naisjaoston talkootoiminta piti ravintolatoiminnan kannattavana.
Talkooinnon hiipuminen ja taloudellinen paine johtivat siihen, että omasta ravintolatoiminnasta luovuttiin ja pursipaviljonki vuokrattiin ulkopuoliselle yrittäjälle 1986.
Pursiseuran jäsenyys oli tiukassa kontrollissa aina 70-luvulle saakka. Jäsenhakemukseen tarvittiin kaksi suosittelijaa, eikä sekään aina taannut pääsyä jäseneksi.
HPS:n jäsenmäärä on pysytellyt viimevuodet hiukan yli kolmensadan, joista junioreita runsas neljäkymmentä. Vuosikymmenten saatossa jäsenmäärä on kasvanut kohtuullisen tasaisesti ja alkuvuosien muutamasta kymmenestä jäsenmäärä nousi jo 80-luvulla lähelle nykytasoaan. Samalla vuosikymmenellä alkoi kehitys jossa merkittävää roolia ovat näytelleet pohjoisen kymenlaakson veneilijät heitä on noin ¼ jäsenkunnasta.
Seuran varsinaisen junioritoiminnan synty ajoittuu 60-luvun alkuun ja liittyy kiinteästi Viklalaivaston voimakkaaseen kasvuun, tätä viklavaihetta kesti lähes kaksi vuosikymmentä. Seuraava vilkas ajanjakso ajoittuu 80-luvun loppupuolelta 90-luvulle. Muutaman vuoden hiukan hiljaisemman kauden jälkeen alkoi uusi nousukausi ja toiminta oli hyvinkin vireää. Nyt on kuitenkin nähtävissä selvää hiipumista ja optien alkeiskurssi ja Lauanniemen optileiri jäivät 2009 toteutumatta.
Seurassa on kuitenkin opti, Zoom8 ja E-jolla luokissa aktiivista kilpailutoimintaa ja sillä saralla on aloitettu yhteistyö Kotkan Pursiseuran kanssa. Yhteisillä harjoituksilla ja kilpailuilla pyritään vahvistamaan näihin luokkiin osallistuvien junnujen menestymismahdollisuuksia.
Kesän 2009 kokemukset osoittavat, että tällä yhteistoiminnalla on saavutettavissa myös tuloksia.
Alkuvuosikymmenten veneet olivat pitkiä ja kapeita kahvelipurjeisia aluksia. Esimerkkinä olkoon Seppälän veneveistämön 1906 rakentama Sylvia. Pituus 10,40, vesilinja 6,43, leveys 2,40, syväys 1,50, kölipaino 744kg ja purjepinta-ala 60 neliötä. Vastaavan mittaisen nykyveneen vesilinja- ja leveys ovat kasvaneet noin metrin. Syväystä on tullut 30 – 50 cm lisää ja kölipaino on tuplaantunut. Kahvelipurjeisessa veneessä oli lyhyt masto ja pitkä puomi, nykymuotoisessa takilassa asia on päinvastoin ja purjepinta-alaa on tullut lisääntynyt yli kymmenen neliötä.
Puu oli hallitseva venemateriaali aina 1970-luvulle saakka. Lasikuituveneiden esiinmarssi seurassa alkoi 1975. (H-vene) Seuraavina vuosina muutos olikin todella nopeaa, sillä seuraavan vuosikymmenen alkaessa seuran köliveneistä (23) oli viisitoista kuituveneitä. Tämän kehityksen myötä myös venekanta kääntyi selvään nousuun. Samalle ajanjaksolle saakka seuran veneistä suurin osa oli ollut moottoriveneitä, mutta uuden venemateriaalin myötä purjeveneiden osuus kasvoi hiukan suuremmaksi. Lasikuidun rynnistyksessä puuveneistä parhaiten pitivät pintansa Hai ja Kansanvene. Hai veneillä oli suuri merkitys myös koko paikkakunnalle sillä Seppälän Veneveistämö veisti niitä yli 50 kappaletta.
Kevytveneissä Vikla on ollut kiistaton hallitsija, niitä oli seuran rekisterissä parhaimmillaan 17 kpl. Toinen merkittävä juniorivene on ollut optimistijolla, joka on säilyttänyt asemansa junnujen ensimmäisenä veneenä jo vuosikymmeniä, eikä varsinaista uhkaajaa ole edes näköpiirissä.
80-luvun tyypillisiä veneitä olivat Avance 24 (245), Ohlson 29, Finn 26, NF ja tietysti H-vene.
Venekoko on kuitenkin selvällä kasvu-uralla ja lähes poikkeuksetta seuraan tulleiden uusien veneiden pituus on yli 30-jalkaa. Venekoon kasvun myötä kilpailupainotteisuus on vähentynyt ja matkapurjehdus puolestaan voimakkaasti lisääntynyt.
Haminan Pursiseuran historia alkaa kilpapurjehduksesta ja kaikesta muutoksesta huolimatta sitä harrastetaan seurassa edelleen aktiivisesti.
Kilpailupuolella parhaat menestykset seuraan ovat tulleet viklojen valtakaudella.
Vuonna 1972 Matti Reponen ja Timo Soisalo saavuttivat Viklojen PM hopeaa ja SM kisojen kolmannen sijan, sekä rangin toisen sijan. Sarja on vakuuttava.
Parhaana saavutuksena voidaan kuitenkin pitää Kimmo Suortin ja Juha Hyttisen voittamaa Viklojen juniorimaailmanmestaruutta 1973. Tiettävästi maailmanmestaruus oli suomalaispurjehtijoille ensimmäinen.
Kilpapurjehdus oli leimaa antava piirre HPS:n toiminnassa aina 80-luvun loppupuolelle saakka. Lovisa – Hamina alueella oli kilpailuja lähes joka viikonloppu ja niihin myös osallistuttiin. Seuran veneistä noin 2/3 osaa kilpaili aktiivisesti, kun nykyisin kilpailuun osallistuu noin 10% purjeveneistä. HPS:n, KPS:n, ja ÖNS:in välisellä yhteistyöllä on pitkät perinteet sillä Trio-pokaalista on kilpailtu seurojen välillä jo vuodesta 1907 alkaen. Muutamista poikkeusvuosista johtuen 2009 pokaalista kilpailtiin 79:nen kerran. Viimeiset vuodet ovat olleet HPS:lle suosiollisia, sillä seuran viimevuotinen voitto oli kahdeksas tällä vuosituhannella.
Tähän kilpailumenestykseen ovat vahvasti vaikuttaneet Risto, Harri ja Esa Niinisaari, S/Y Vanessa sekä Timo ja Päivi Hyle, S/Y Passe Par Tout.
Uusin vuosijulkaisu
[pdf-embedder url=http://haminanpursiseura.fi/wp-content/uploads/2023/06/140-HPS-2022.pdf]