Ravintolatoiminta on ollut olennainen osa pursipaviljongin toimintaa, mutta aina vuoteen 1963 saakka se oli suljettu klubi/kerhoravintola, jonne seuran ulkopuoliset pääsivät vain kutsuttuina. Vaikka ravintola oli yleisöltä suljettu kerhoravintola, niin sitä koskivat samat lait ja säädökset, kun muitakin. Ensimmäisinä vuosina jopa tiukempina, sillä valituksista johtuen anniskelulupa heltisi vasta 1910-luvun puolessavälissä. Luvasta ei ollut pitkäaikaista iloa sillä 1919 voimaan astunut kieltolaki lopetti anniskelun pursipaviljongilla lähes alkuunsa. Muutamista pöytäkirjamerkinnöistä voidaan tehdä johtopäätös, että täysin ”kuiva” pursipaviljonki ei suinkaan ollut. Kieltolain päättymisestä (–32) huolimatta anniskelulupaa ei saarelle saatu ja se johti erikoiseen käytäntöön. Vuosina 1932 – 35 jokaisella seuran miespuolisella jäsenellä oli oma kaappi jossa alkoholijuomat säilytettiin, tämän ”kaapiston” paikka on löydettävissä ravintolasalin länsiseinästä.

Kuten todettua kerhoravintola avasi ovensa yleisölle 1963, mutta muuten toimintaperiaatteet säilyivät. Käytännön toimintaa pyöritti ravintolanhoitaja joko kuukausi- tai kausipalkkaa vastaan. Toiminta ei ollut läheskään aina kannattavaa ja erityisesti 70 – 80 luvuilla seuralaisten, lähinnä naisjaoston talkootoiminta piti ravintolatoiminnan kannattavana.

Talkooinnon hiipuminen ja taloudellinen paine johtivat siihen, että omasta ravintolatoiminnasta luovuttiin ja pursipaviljonki vuokrattiin ulkopuoliselle yrittäjälle 1986.